Samenes historie som minoritet og urfolk tiltrekker seg enkle fortolkninger av samer som et undertrykt folk. Men kan historien formidles på annen måte enn i lys av kolonialismen?
Like vesentlig i samenes historie er perspektiver som har fått mindre oppmerksomhet. Det er på tide å synliggjøre samspillet og samhandlingen mellom det samiske folket og deres aktive virke for egne rettigheter.
Máttut ellet mis – forfedrene lever i oss. Utgangspunktet i arbeidet er samenes egen historiebevissthet og fortidens tilstedeværelse i nåtiden. Basert på den identifiseres måtene å huske på som viser seg å være viktige kanaler til fortiden for enkeltpersoner, familier og små samiske samfunn. Egne historier er essensielle når jeg diskuterer for eksempel sannhets- og forsoningsarbeid angående det samiske folk.
Hvorfor er majoritetsbefolkningen så motvillige til å erkjenne fortidens smerter?
Saamelaisten historia vähemmistönä ja alkuperäiskansana houkuttaa usein suoraviivaisiin tulkintoihin alistetusta kansasta. Tätä tukevat monet kehityskulut, mutta voiko historiasta puhua myös muuten kuin kolonialismin valossa?
Yhtä olennaisia saamelaisten historiassa ovat näkökulmat, jotka ovat jääneet vähemmälle huomiolle. On aika nostaa esiin saamelaisten keskinäinen vuorovaikutus ja kanssakäyminen sekä aktiivisuus omien oikeuksiensa puolesta.
Máttut ellet mis – entiset elävät meissä. Teoksessa lähtökohtana on saamelaisten oma historiatietoisuus ja menneisyyden läsnäolo nykypäivässä. Esiin pääsee saamelaisten elävä elämä, ”meijän historiat”. Sen pohjalta eritellään muistamisen tapoja, jotka osoittautuvat tärkeiksi kanaviksi henkilöiden, perheiden ja pienten saamelaisyhteisöjen menneisyyteen. Omat kertomukset ovat olennaisia keskusteltaessa esimerkiksi saamelaisia koskevasta totuus- ja sovintotyöstä.
Miksi valtaväestö on edelleen haluton myöntämään menneisyyden kipukohtia?
ISBN: 9789523451674. Gaudeamos, 2022. 383 s. Innb. 242.- (kan kjøpes gjennom Adlibris)