Finsk gjendiktning av Juolgevuođđu (2018) som er nominert til Nordisk råds litteraturpris 2020.
Verket er et poetisk manifest som framhever betydningen av kontakten mellom menneske og jorda, det som har verdi for framtiden. Boken fremholder betydelsen av naturbasert tradisjonskunnskap samtidig som den stiller spørsmål om den passer inn i den moderne tiden og tankesettet.
År etter år kjemper samer mot utnyttelsen av deres land; det være seg gruver, jernbane, eller vindkraftparker. Hvem er det som kan hindre industrisamfunnet i å fullstendig utnytte og ødelegge markene? Ingen andre enn lokalbefolkningen. Men det svaret gjelder bare om befolkningen har bevart kontakten med landet.
Runokokoelma Jalkapohja alleviivaa ihmisen ja maan välistä yhteyttä. Se ylistää luontoon liittyvää perinnetietoa ja samalla kyseenalaistaa sen soveltuvuutta moderniin aikaan ja mieleen.
Runoissa herätään lahoavien kengännauhojen myhäilyyn, toivotaan kynäksi sulkaa joka löytyy ilmasta. Niistä jäsentyy maayhteys, joka tarkoittaa velvollisuudentunnetta suojella ympäristöä sen uhkatekijöiltä. Jalkapohja julistaa, että meidän on palattava jalkoihin, koska ne ovat yhtymäkohtamme maahan. Vastavoimakseen jalat saavat suutarin, jota tiirat nousevat vastustamaan luontoaktivistien lailla.
Arktiseen maisemaan, koivujen ja lintujen rinnalle, tiiviissä runoissa nousee kieliterminologia; entisajan muistelun sijaan etsitään hukassa olevaa preesensiä ja avataan modernia saamelaisuutta. Kirjan on kuvittanut Saamenmaan uuden polven kuvataiteilija Inga-Wiktoria Påve.
ISBN: 9789512415236. Gummerus, 2019. 144 s. Heftet. 259.-